Pohjan Talvikin tarina
Pohjan Talvikki on kirjoittanut itse muistiin, miten tutustui Manageri Lauraan. Mukavia lukuhetkiä!
Elin pitkään kokien yksinäisyyttä ja jäin ihmisille huomaamattomaksi. Varsinkin kauniina kevätkesän iltoina haikeus ja seuran kaipuu täyttivät mieleni. Oli jälleen yksi kaunis kesäilta ja mieleni apea. Päätin lähteä kotiluontooni kävelylle.
Ilta-aurinko oli kaunis. Sen valo osui pehmeästi polun vieressä loistaviin valkoisiin, tähden mallisiin kukkiin. Ihania nimikkokukkiani tähtitalvikkeja! Kyykistyin nähdäkseni paremmin ujosti maata vasten katsovia kukkia ja kosketin kevyesti niiden nahkeaa pintaa. Huomasin laulavani kansanlaulua Orvon huokaus.
ー Tääl´ yksinäni laulelen, kun ilta tullut on; nyt päivän työ jo loppunee ja pääsen lepohon. Nyt päivän työ jo loppunee ja pääsen lepohon.
Polulta alkoi kuulua askelia. Oli ilmeisesti muitakin kauniista kelistä nauttimassa. Yllätykseni oli suuri, kun polkua lähestyvä nainen pysähtyikin juttelemaan. En saattanut aavistaa, miten tämä kohtaaminen tulisi muuttamaan elämäni.
Tovin juteltuamme nainen jatkoi matkaa. Mukava yksittäinen kohtaaminen, ajattelin. Miten väärässä olinkaan.
Melko pian nainen tuli uudelleen vastaan.
ー Hei! Onneksi olet siinä!
Hämmästyin moisesta.
ー Niinkö. Minustakin on mukava tavata sinut uudelleen.
Nainen jatkoi.
ー Minua harmitti, kun en älynnyt kysyä, miten voin löytää sinut uudelleen. Sinusta huokuu jotain harvinaista, johon haluan tutustua paremmin. Pidän myös kovasti laulustasi.
Tästä ensikohtaamisesta on nyt muutama vuosi. Tapasimme ensin sattumanvaraisesti muutamia kertoja. Viihdyimme toistemme seurassa ja halusimme tavata säännöllisemmin. Vuosien varrella tästä naisesta tuli ystäväni. Hänen nimensä on Laura. Kun Laura toistuvasti pyysi minua esiintymään, lupasin, jos hän alkaa Manageriksi minulle. Niin hänestä tuli Manageri isolla M-kirjaimella.
Olemme yhdessä ystäväni Manageri Lauran kanssa ulkoilemassa.
ー Kuulepa Pohjan Talvikki, olen yhä onnellinen, että opin tuntemaan sinut. Sinun seurassasi on helppo olla, koska olet niin suora. Pidän myös sinun rosoisuudestasi. Naurat, kun naurattaa ja itket, kun itkettää. Arvostan, miten kohtaat ihmiset sellaisina kuin he ovat. Huomaat yksin olevat ja kutsut osallistumaan.
Minulle on vieläkin välillä vaikea uskoa, että minä todella kelpaan itsenäni.
ー Kiitos, kun kerroit tuon Manageri Laura! Se merkitsee minulle paljon. Oma kokemukseni yksinäisyydestä on opettanut huomaamaan toiset yksinäiset. Sivusta seuranneena minulle on vahvistunut käsitys, että tittelit eivät tee ihmisestä toistaan parempia. Jokainen voi käytöksellään ansaita toisten kunnioituksen. Olen huomannut, että normien ulkopuolelta voi löytyä kiinnostavia ja syvällisiä ihmisiä.
ー Tuo juuri on sinulle ominaista Pohjan Talvikki. Lisäksi tuot musiikillasi iloa ihmisten elämään ja annat kuulijoillesi mahdollisuuden osallistua. Kokeilet rohkeasti uusia tapoja koskettaa ihmisiä musiikilla. Minusta on ihanaa, miten saatat itseltäsi huomaamatta lauleskella jotain, mikä on työn alla tai muuten ajankohtainen. Herkkyytesi kuuluu musiikissasi.
ー En malta odottaa, että alat kertoa suvustasi, Manageri jatkoi. ー Se, mitä jo olen kuullut, on ollut kiinnostavaa. Haluan oppia huomaamaan heidät, kuten sinut. Ovatko he kuin sinä ja nimikkokukkasi – kerran huomattuaan ei enää kulje ohi näkemättä?