Kohti joulua 2025 – osa 2.

Materiaalien hankintaa jouluaelämyksen rekvisiitaksi

Jouluun valmistuminen edistyy. Tässä taas pieni pala jouluisen elämyksen valmisteluista ja luonnonmateriaalien hyödyntämisestä jouluelämyksen rekvisiittana.

Luonnonmateriaalien kerääminen

Viime syksynä rakensimme ystävieni kanssa yhteiseen käyttöön sillan. Se tehtiin hevosen kestäväksi, joten turvallista siitä on ihmistenkin kävellä. Sillan kupeeseen jäi kaadettujen puiden pätkiä lojumaan. Katselin niitä lähes vuoden sillan yli kulkiessani ja harmittelin. Puiden kaataminen jotenkin aina riipaisee sydäntäni. Siksi haluaisin käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi puut, jotka jouduttiin kaatamaan.

Aluksi mietin tekeväni halkoja lopuista puista. Joulukoristelut eivät tulleet edes mieleeni. En saanut kannetuksi puita pois metsästä sillan luota, vaan ne lojuivat siellä lähes vuoden aloitellen lahoamista ja kenties tarjosivat tämän ajan jollekin elinympäristön. Viimein heinäkuun alussa keksin, miten ne käyttäisin: ”Jouluksi saisin lisää rekvisiittaa.” Oli aika ryhtyä tuumasta toimeen.

Otin aamulenkille mukaan pokasahan, retkikirveen ja työkäsineet. Niillä karsin rungoista oksat pois. Yllätyin, miten paljon sainkin projektiini rakennusmateriaalia. Oksat jätin metsään erilaisille eliöille elinympäristöksi. Myöhemmin kävin vielä siistimässä kaikki oksat hivenen kauemmaksi sillasta, jotta se olisi silmille levollisempi katsella. Jospa ekosysteemi ei loukkaantunut näistä muuttopuuhista, vaan jatkaa toimintaansa suuremmassa kasassa.

Luontoon jätetty kasava voi saada yllättävää elämää

Kerran sain aiempaan vuokra-asuntooni tehdä harvennushakkuun oksakasoista ja latvuksista polttopuuta. Yllättävän paljon jää metsään poltettavaa materiaalia. Touhusin tuolloin huolettomana lintujen kevätkonsertista nauttien harvennetussa metsässä. Eräänä päivänä lähestyin taas uutta oksakasaa ja säikähdin. Kasan juurelta pyrähti metsäkamalintu – muistaakseni teerinaaras- pakoon. Tämä pesäpaikka oli itselleni hyvin odottamaton, mutta myös toivoa-antava. Aina puiden kaataminen ei olekaan toivotonta metsäkanalinnuille, vaan tuollainen oksakasa voi antaa pesälle suojaa. On siis monta hyvää syytä jättää oksat lahomaan metsään, eikä polttaa niitä komeana kokkona.

Miten käytän luonnonmateriaaleja jouluelämyksen rekvisiittana?

Kaadetuista puista voi hyödyntää paljonkin koristeluihin. Näistä puista käytin viime vuonna hevostallin koristeluun havuja. Tein pitkän jouluköynnöksen hevosten karsinoiden ylle. Kiinnitin havut käytetyllä paalinarulla. Mänty ja kuusi ovat turvallinen koriste talliin, sillä hevoset voivat sitä syödä. Laitoin köynnöksen päälle LED-valosarjan, jossa oli vanhanaikaisia myrskylyhtyjä. Olen nähnyt tuollaisia valosarjoja myös ratasastustalleilla koristeena. Meillä ne saivat yhdessä olla Tallin joulun – viime vuoden jouluelämyksen – rekvisiittana.

Siltatyömaan jäljiltä oksat olivat havuiltaan kellastuneita, mutta vielä punaruskean kaarnan peittämiä. Jos puu on kaadettu kauemman aikaa sitten, ja oksankäppyrät ovat harmaantuneet sinistäjäsienen ansiosta, voi niistäkin löytää hyvin monenlaiseen koristeluun tarvittavaa materiaalia. Näistä luonnonmateriaaleista voi tehdä jouluksi monenlaisia koristeita, jotka sopivat sekä sisälle että ulos. Ne voivat olla osa kranssia, asetelmaa tai yksin koristamassa.

Entäpä joulun 2025 elämyksen rekvisiitta?

Hyödynnän itse tänä vuonna rungot jouluelämyksen rekvisiitan valmistamisessa. Työvaiheita on muutamia, joista kerron lisää seuraavissa osissa. Osa käsitöitä ja askartelua harrastavista saattaa jo arvatakin, mitä lopulta valmistuu. Haluan kuitenkin kertoa prosessista vaihe vaiheelta. Näin lopulta pääsette selville, mitä rungoista syntyy.